Vaikka vuosia vierelläs viruin, olin poissa,
Sokkeloissa turhantärkeyden -
Missä lie, sitä tiennyt mä en.
Tänä rauta-aikana eksyy jättömaalle,
Arvokkaalle siellä sokeutuu,
Tempautuu virtaan kuin ajopuu.
Vaan jos kaunan ja vihansa taakseen saattaa jättää,
Voi selättää tuon sokeuden
Ja nähdä, mitä tahdon ja mitä en.
Ja nyt vain tahdon jäädä tähän
Ja ampua aivoni kuuhun,
Tähtirataa kiertämään
Enkä piittaa vähääkään siitä, millaista toisilla on,
Minä sinut nään... Tähän jään.
Tule, tanssi mun kanssani valssi hautuumaalla
Kun toisaalla päät räjähtää,
Vaan toivoa on, kunhan on elämää.
Vaikka heikot on käteni, henkeni on vahva
Ylimykset, rahvaat jääkööt kinaamaan
Siitä, kuka saa tuhota maan.
Jos vain tartut tähän käteen
Niin minut saa ampua kuuhun,
Tähtirataa kiertämään
Enkä piittaa vähääkään siitä, millaista toisilla on,
Minä sinut nään... Tähän jään.
Ampukaa mut kuuhun.
Sokkeloissa turhantärkeyden -
Missä lie, sitä tiennyt mä en.
Tänä rauta-aikana eksyy jättömaalle,
Arvokkaalle siellä sokeutuu,
Tempautuu virtaan kuin ajopuu.
Vaan jos kaunan ja vihansa taakseen saattaa jättää,
Voi selättää tuon sokeuden
Ja nähdä, mitä tahdon ja mitä en.
Ja nyt vain tahdon jäädä tähän
Ja ampua aivoni kuuhun,
Tähtirataa kiertämään
Enkä piittaa vähääkään siitä, millaista toisilla on,
Minä sinut nään... Tähän jään.
Tule, tanssi mun kanssani valssi hautuumaalla
Kun toisaalla päät räjähtää,
Vaan toivoa on, kunhan on elämää.
Vaikka heikot on käteni, henkeni on vahva
Ylimykset, rahvaat jääkööt kinaamaan
Siitä, kuka saa tuhota maan.
Jos vain tartut tähän käteen
Niin minut saa ampua kuuhun,
Tähtirataa kiertämään
Enkä piittaa vähääkään siitä, millaista toisilla on,
Minä sinut nään... Tähän jään.
Ampukaa mut kuuhun.