Tahdoin vain, onnistua jossain
mistä sanoit: Etten voisi onnistua.
Selkään sain mutten luovuttanut kanveesissakaan.
Katso mua!
Olinhan aikeissa taas kotiin kiiruhtaa. Kun kuulin työnjohtajan kuiskailevan. Hän puhui näin: Pian jossain
lännessä päin avattaisiin portit paratiisiin. Se tieto
alkoi poltella niin.
Ei mennyt päivääkään kun päättyi taipale. Ja hyvä ele oli jos porttia suuteli. Me hurrattiin, vieraitakin syleiltiin. Ja rauhanpiippuuja polteltiin. Ja poltti pääsy paratiisiin.
Pirun kauan me portilla jonoteltiin. Toivoa eläteltiin.
Ihan kohta ne avattaisiin. Sitten pasuunat soisivat,
saattajat toisivat sinutkin Eedeniin! Mutta portit pysyivät kiinni. Mitä mietin kun niin luotin johtajaan kalpeaan?
Tahdoin vain onnistua jossain mistä sanoit etten voisi onnistua. Selkään sain mutten luovuttanut kanveesissakaan. Katso mua.
Pian syvään sukelsin, juottolan tynnyreihin. Ja puolet velaksi jäin, sen myöntää voin. Vaan miksi join, kun tahdoin lievittää poltetta pääästä paratiisiin. Sammuin vaan saanut en sammuksiin.
Hienoilla herroilla, porttolan portailla ja kulkukoirilla joille huudettiin. Ja huutajilla kaiken marinoimilla se sama kuumeilu todettiin, ja päälle polte paratiisiin.
Pari vuotta me portilla jonoteltiin, toivoa eläteltiin. Ihan kohta ne avattaisiin. Sitten pasuunat soisivat, saattajat toisivat sinutkin Eedeniin. Mutta portit ne pysyivät kiinni. Mitä mietin kun niin luotin johtajaan kalpeaan?
Oi Heidi Henriikka! Olethan rakkaimpain. Istuisit vierelleni ja halaisit. Ja valaisit sen uskon ihmeisiin että me yhdessä palattaisiin. Avattaisiin ovi paratiisiin. Kotiin, kotiin! Niin niin! Kotiin!
mistä sanoit: Etten voisi onnistua.
Selkään sain mutten luovuttanut kanveesissakaan.
Katso mua!
Olinhan aikeissa taas kotiin kiiruhtaa. Kun kuulin työnjohtajan kuiskailevan. Hän puhui näin: Pian jossain
lännessä päin avattaisiin portit paratiisiin. Se tieto
alkoi poltella niin.
Ei mennyt päivääkään kun päättyi taipale. Ja hyvä ele oli jos porttia suuteli. Me hurrattiin, vieraitakin syleiltiin. Ja rauhanpiippuuja polteltiin. Ja poltti pääsy paratiisiin.
Pirun kauan me portilla jonoteltiin. Toivoa eläteltiin.
Ihan kohta ne avattaisiin. Sitten pasuunat soisivat,
saattajat toisivat sinutkin Eedeniin! Mutta portit pysyivät kiinni. Mitä mietin kun niin luotin johtajaan kalpeaan?
Tahdoin vain onnistua jossain mistä sanoit etten voisi onnistua. Selkään sain mutten luovuttanut kanveesissakaan. Katso mua.
Pian syvään sukelsin, juottolan tynnyreihin. Ja puolet velaksi jäin, sen myöntää voin. Vaan miksi join, kun tahdoin lievittää poltetta pääästä paratiisiin. Sammuin vaan saanut en sammuksiin.
Hienoilla herroilla, porttolan portailla ja kulkukoirilla joille huudettiin. Ja huutajilla kaiken marinoimilla se sama kuumeilu todettiin, ja päälle polte paratiisiin.
Pari vuotta me portilla jonoteltiin, toivoa eläteltiin. Ihan kohta ne avattaisiin. Sitten pasuunat soisivat, saattajat toisivat sinutkin Eedeniin. Mutta portit ne pysyivät kiinni. Mitä mietin kun niin luotin johtajaan kalpeaan?
Oi Heidi Henriikka! Olethan rakkaimpain. Istuisit vierelleni ja halaisit. Ja valaisit sen uskon ihmeisiin että me yhdessä palattaisiin. Avattaisiin ovi paratiisiin. Kotiin, kotiin! Niin niin! Kotiin!