Rölli:
Kun kerran metsässä kuljeksin,
hämärän tulleen huomasin,
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui,
ja ympärilleni kietoutui,
ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on,
näin usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen...
Mä huomasin metsässä neitosen
ja se neitonen oli surullinen
ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen
hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen
ja se oli niin ihmeellinen,
että minä ymmärtänyt oikein en
Neito:
Oon usvametsän vanki tään
ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois
kauniimpaa varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan
Rölli:
No lähdepä sitten matkaani mun,
Röllimetsään opastan sun,
siellä kukkii metsä ja puut ja laulaa lintujen suut,
niin laulaa lintujen suut
Neito:
En poistua täältä saa
tää on minun kotimaa
vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti
sä osaisit niin varmasti
saisit kaikki kukat kukkimaan
Rölli:
Mutta enhän minä kauniita
osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun, minä muuten auttaisin sun,
muuten mä kyllä auttaisin sun
Neito:
Voi eikö kukaan kaunista,
osaa enää ajatella,
vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin,
mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa
Rölli:
No minäpäs koetan ajatella
jotain hyvin kaunista,
rakkaus ja ystävyys, ne ovat kauniita,
nehän ne ovat kauniita
Neito:
Nyt linnut tulevat takaisin,
kai huomaat se jo sinäkin
ja puiden lehdet ovat kasvaneet
Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton,
ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli & neito:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Kun kerran metsässä kuljeksin,
hämärän tulleen huomasin,
ja puiden lehdet olivat pudonneet
Ja sumupilvet laskeutui,
ja ympärilleni kietoutui,
ja taivaan linnut olivat vaienneet
Mikäs paikka tämä oikein on,
näin usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen...
Mä huomasin metsässä neitosen
ja se neitonen oli surullinen
ja poskellaan mä näin kyyneleen
Usvametsän neitonen
hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen
ja se oli niin ihmeellinen,
että minä ymmärtänyt oikein en
Neito:
Oon usvametsän vanki tään
ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan
Tahtoisin mennä pois
kauniimpaa varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan
Rölli:
No lähdepä sitten matkaani mun,
Röllimetsään opastan sun,
siellä kukkii metsä ja puut ja laulaa lintujen suut,
niin laulaa lintujen suut
Neito:
En poistua täältä saa
tää on minun kotimaa
vaikkei ruoho täällä enää kasvakaan
Jos ajatella kauniisti
sä osaisit niin varmasti
saisit kaikki kukat kukkimaan
Rölli:
Mutta enhän minä kauniita
osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun, minä muuten auttaisin sun,
muuten mä kyllä auttaisin sun
Neito:
Voi eikö kukaan kaunista,
osaa enää ajatella,
vain niin voi tämän metsän pelastaa
Jos yrittäisit kuitenkin,
mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa
Rölli:
No minäpäs koetan ajatella
jotain hyvin kaunista,
rakkaus ja ystävyys, ne ovat kauniita,
nehän ne ovat kauniita
Neito:
Nyt linnut tulevat takaisin,
kai huomaat se jo sinäkin
ja puiden lehdet ovat kasvaneet
Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton,
ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet
Rölli & neito:
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet