Ei ole sääliä katseessa
mies tappaa koiransa
ei lämpöä kosketuksessa
mies hakkaa vaimonsa.
Ei ole toivoa kotona
mies jättää lapsensa
ei kyyneltä silmäkulmassa
kun mies jättää kotinsa.
Ei ole palavaa rakkautta
kun mies tuhoaa tunteensa
ei intohimoa suhteessa
kun mies menettää otteensa.
Ei mies katso eiliseen
ei hän usko huomiseen
hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.
Ei ole valoa tunnelissa
ei ole parempaa huomista
ei mies tunne ylpeyttä
vaan rypee itsesäälissä.
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
ja pyyhkii silmästä kyyneleen
hän kiroaa synkän elämänsä
ennen kuin päättää päivänsä.
Minä kylvän epätoivonsiemeniä
minä sammutan toivon kipinöitä
romahdus on kynnyksellä
mielikuvitus on sen lääkkeenä.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.
mies tappaa koiransa
ei lämpöä kosketuksessa
mies hakkaa vaimonsa.
Ei ole toivoa kotona
mies jättää lapsensa
ei kyyneltä silmäkulmassa
kun mies jättää kotinsa.
Ei ole palavaa rakkautta
kun mies tuhoaa tunteensa
ei intohimoa suhteessa
kun mies menettää otteensa.
Ei mies katso eiliseen
ei hän usko huomiseen
hän elää tässä hetkessä
ja valuu kyynel silmästä.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.
Ei ole valoa tunnelissa
ei ole parempaa huomista
ei mies tunne ylpeyttä
vaan rypee itsesäälissä.
Mies tarttuu hiljaa aseeseen
ja pyyhkii silmästä kyyneleen
hän kiroaa synkän elämänsä
ennen kuin päättää päivänsä.
Minä kylvän epätoivonsiemeniä
minä sammutan toivon kipinöitä
romahdus on kynnyksellä
mielikuvitus on sen lääkkeenä.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.
Minä muuraan sydämeni umpeen
hautaan tunteeni kuoppaan
opetellaan alusta aloittamaan
opetellaan anteeksi antamaan.
Ei revitä vanhoja haavoja
ei käännetä veistä haavassa
on aika kääntää sivua
on aika jatkaa matkaansa.