Manala
Nään tyhjät kehdot seimen,
vain vanhat seinät yksin.
On tumma taivaan huntu,
kuin varjo kylmän soinnun.
Tuskainen sairas murhe,
soi sielun viime laulu.
Saan kutsun kuolon juhlan,
maa nielee turhan toivon
kaikkein syvimpään, kaikkein syvimpään.
Manalaan, Manalaan joukolla kuolemaan.
Liekkeihin nousee kauhu,
sen peitää raivon nurmi.
Mun pääni painuu raskas,
niin kasvan sisään kiven
kaikkein syvimpään, kaikkein syvimpään.
Hell
I see the empty cradles of manger,
only the old walls by themselves.
The veil of the sky is dark,
like a shadow of cold tone.
Anguished sick sorrow,
the last song of the soul is playing.
I get an invitation of the party of the death,
earth swallows the needless hope
to his most deep, most deep.
To Hell, as a team to Hell to die.
The horror rises to the flames,
it is covered by the grass of rage.
I force down my heavy head,
so I grow inside to the stone
to the most deep, most deep.
Nään tyhjät kehdot seimen,
vain vanhat seinät yksin.
On tumma taivaan huntu,
kuin varjo kylmän soinnun.
Tuskainen sairas murhe,
soi sielun viime laulu.
Saan kutsun kuolon juhlan,
maa nielee turhan toivon
kaikkein syvimpään, kaikkein syvimpään.
Manalaan, Manalaan joukolla kuolemaan.
Liekkeihin nousee kauhu,
sen peitää raivon nurmi.
Mun pääni painuu raskas,
niin kasvan sisään kiven
kaikkein syvimpään, kaikkein syvimpään.
Hell
I see the empty cradles of manger,
only the old walls by themselves.
The veil of the sky is dark,
like a shadow of cold tone.
Anguished sick sorrow,
the last song of the soul is playing.
I get an invitation of the party of the death,
earth swallows the needless hope
to his most deep, most deep.
To Hell, as a team to Hell to die.
The horror rises to the flames,
it is covered by the grass of rage.
I force down my heavy head,
so I grow inside to the stone
to the most deep, most deep.