Sanomisen pakosta Lyrics

On taiteilijan teillä niin monta neuvojaa;
On hyvät neuvot heillä, ne hyvää tarkoittaa
Ja tahtoo vain opastaa. Kun ennen teki työnsä
Kuin tehdä täytyikin: kiristi nälkävyönsä,
Rypi, räytyikin, se viehätti jotenkin.
Sillä taiteilija jalostuu paineessa:
Se loassa versoo, kärsii maineessa.
Löysässä hirressä rakkaimmat rimpuilee.
Niin toivovat ne, jotka eivät niin tee.

On taiteilija tuolla ja ääneen mietitään:
"Se ei kai osaa kuolla kun vanhuuspäivillään
Käy kaiken häpäisemään?"
Jos on kerran jonkun rakkaan onnistunut
Löytämään, kynsin hampain sellaisesta täytyy
Kiinni pitää. Silitellään päätänsä ja
Poskillensa läimitään: ymmärtääkö parastansa,
Ymmärtääkö mitään?

Taiteilija jalostuu paineessa:
Se loassa versoo, kärsii maineessa.
Löysässä hirressä rakkaimmat rimpuilee.
Niin toivovat ne, jotka eivät niin tee.
Kaikilla kiristää päätä ja rakkoa:
On ilmassa sanomisen pakkoa.
Jokainen on täynnä vapaudenjanoa.
Jokainen on, vain sen tahdoin sanoa.