Ja tämä reissu alkaa olla päätöksessään
Me ollaan päätepysäkillä joka sijaitsee minun kotikylässäni, Sodankylässä.
Otin sen nuorena aika raskaasti
Ku Sodankylä kutsu minua narkiksi.
Mutta ne sanat saatto kasvattaa
Ku edessä tuntuu olevan vain raskaampaa.
Kohdellu naista huonosti, itteä huonommin
Enkä tiedä k**pi karma tulee takaisin.
Kohdellu naista myös niinku prinsessaa
Mutten ite niiltä prinssin kohtelua saa.
Silti tytöt hymyilee ja halailee
Ja kyselee et paljo keikoiltani rahaa teen
Jotku sanoo etten oo niinku ennen olin,
No en niin, oon aikuistunu jo tovin
Ja tyypit tulee kättelemään kylällä
Mutta niiden kättelyt ei tunnu kovin hyvältä.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen
Ku minun kotikyläni on menny kuoleen.
Äänihuulissani huolet soi
Ku kotikyläni se kuolee pois
Vanhat naamat tulee kesäksi Sodankylään
Mut syksyn tullen kaikki lentää taas etelään.
Opiskelut minut sieltä pois vei
Mut opiskelulle en voinu vaan sanoa ei
Ja käynti kotona on jääny niin harvaan
Etten tiiä koska isän hiuksista tuli noin harmaat
Torniosta en sano enempää
Ku et ne vei täältä Lapin Kullan etelään.
Joten välissä totuuteen havahdun,
Lappi tyhjenee, mut silti mitään ei tapahu.
Kuulin vasta yläastekaverista
Se on vasta 22 ja kaks kertaa katkasussa
Kuka sen ois joskus uskonu tai tienny
Et siltä oltiin pois se oma lapsiki viety
Eikä lapsen isä ollu kuvioissa enää
Ku hänkin halus vain muissa maailmoissa elää.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Näen Sodankylässä ne vanhat sällit
Me kokoonnutaan yhteen ja vedetään kännit
Ja aamun pikkutunneilla aikaisin
Huomaan ettei se tuonu mitään takaisin
Filmifestarit rok-rokkaa, joo
Ei siellä enää leffateatteria oo
Ja kodin puolesta mie taistelen
Ku sieltä saa jouluna aina rakkauden.
Kun täällä se rakkaus saa vain itkemään
Kun taas raha laittaa kaikki hymyilemään
Ja juttelen siitä minun riimivihkon kanssa
Muttei riimivihko mulle ikinä vastaa
Siihen suttuiset jäljet jää
Ku mullon pelkkiä kyyneleitä siveltimen pääs
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Rankaksi menee ku joutuu katseleen
Ku yritykset ottaa allensa askeleet
Aivan sama mitä nämä Vanhaset päättää
Jos ne tulee Lappiin ne vain lomailee täällä
Ja vähemmän välitän sen ystävistä
Ei niillä kiinnosta muuttotappio Brysselissä.
En tiiä miksi tästä räppini teen
Ku ei mitkä lie Hyssälät tuu tätä kuunteleen
Mut menen tunteen mukaan mitä tahansa teen,
Etten laittais enää asioitani vituilleen.
Ku asiat on ollu monesti siinä
Ettei korjaukseen anteeksipyynnöt riitä.
Sitte ku ite anteeksipyyntöä oottaa
Huomaa ettei sitä saa koskaan
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Kevitsa rok-rokkaa,joo
Varuskunta rok-rokkaa, joo
Hasetekki rok-rokkaa, joo
Ku ei Sodankylää kohta vaan oo.
Me ollaan päätepysäkillä joka sijaitsee minun kotikylässäni, Sodankylässä.
Otin sen nuorena aika raskaasti
Ku Sodankylä kutsu minua narkiksi.
Mutta ne sanat saatto kasvattaa
Ku edessä tuntuu olevan vain raskaampaa.
Kohdellu naista huonosti, itteä huonommin
Enkä tiedä k**pi karma tulee takaisin.
Kohdellu naista myös niinku prinsessaa
Mutten ite niiltä prinssin kohtelua saa.
Silti tytöt hymyilee ja halailee
Ja kyselee et paljo keikoiltani rahaa teen
Jotku sanoo etten oo niinku ennen olin,
No en niin, oon aikuistunu jo tovin
Ja tyypit tulee kättelemään kylällä
Mutta niiden kättelyt ei tunnu kovin hyvältä.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen
Ku minun kotikyläni on menny kuoleen.
Äänihuulissani huolet soi
Ku kotikyläni se kuolee pois
Vanhat naamat tulee kesäksi Sodankylään
Mut syksyn tullen kaikki lentää taas etelään.
Opiskelut minut sieltä pois vei
Mut opiskelulle en voinu vaan sanoa ei
Ja käynti kotona on jääny niin harvaan
Etten tiiä koska isän hiuksista tuli noin harmaat
Torniosta en sano enempää
Ku et ne vei täältä Lapin Kullan etelään.
Joten välissä totuuteen havahdun,
Lappi tyhjenee, mut silti mitään ei tapahu.
Kuulin vasta yläastekaverista
Se on vasta 22 ja kaks kertaa katkasussa
Kuka sen ois joskus uskonu tai tienny
Et siltä oltiin pois se oma lapsiki viety
Eikä lapsen isä ollu kuvioissa enää
Ku hänkin halus vain muissa maailmoissa elää.
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Näen Sodankylässä ne vanhat sällit
Me kokoonnutaan yhteen ja vedetään kännit
Ja aamun pikkutunneilla aikaisin
Huomaan ettei se tuonu mitään takaisin
Filmifestarit rok-rokkaa, joo
Ei siellä enää leffateatteria oo
Ja kodin puolesta mie taistelen
Ku sieltä saa jouluna aina rakkauden.
Kun täällä se rakkaus saa vain itkemään
Kun taas raha laittaa kaikki hymyilemään
Ja juttelen siitä minun riimivihkon kanssa
Muttei riimivihko mulle ikinä vastaa
Siihen suttuiset jäljet jää
Ku mullon pelkkiä kyyneleitä siveltimen pääs
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Rankaksi menee ku joutuu katseleen
Ku yritykset ottaa allensa askeleet
Aivan sama mitä nämä Vanhaset päättää
Jos ne tulee Lappiin ne vain lomailee täällä
Ja vähemmän välitän sen ystävistä
Ei niillä kiinnosta muuttotappio Brysselissä.
En tiiä miksi tästä räppini teen
Ku ei mitkä lie Hyssälät tuu tätä kuunteleen
Mut menen tunteen mukaan mitä tahansa teen,
Etten laittais enää asioitani vituilleen.
Ku asiat on ollu monesti siinä
Ettei korjaukseen anteeksipyynnöt riitä.
Sitte ku ite anteeksipyyntöä oottaa
Huomaa ettei sitä saa koskaan
Täällon outo olla enkä tiedä mihin meen...
Kevitsa rok-rokkaa,joo
Varuskunta rok-rokkaa, joo
Hasetekki rok-rokkaa, joo
Ku ei Sodankylää kohta vaan oo.