On timanttinen taito mulla pistää tunteet piirongin alle
Mä elän täällä pohjois-Suomessa, en tunne lapseni isää
Aikuinen on aamunkoitto, ilta vanhapiika
Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin
Mä näen miten vuodet kiihdyttävät vauhtiaan, se on
outoa
Kun kodissani kuulen vieläkin vauvan itkua joskus
k**pikaan ei meistä itke, vaan se lienee kaikua
Takaa neljän vuosikymmenen tai hetkinen, niitä viisi on
Mä nuorempana tanssahtelin
Ja olin pöytätennismestari
Ne ovat ajat on luojan kiitos takanapäin
Olin kovin vietävissä
Kuin kevytrakenteinen varpunen
En erottanut hurmaavutta viekkaudesta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
En pojastani toivo julkkista tai suurta Helsingin herraa
Ne leikit ovat liian kierot, olen itse kerran ne nähnyt
Virheenä en silti koe sitä yhden illan auhoa
Kun pelireissun yhteydessä oli rakkaus suojaamatonta
Mä hetkellisen onnen koin
Ja sitä olen säilyttänyt
Kuin teinityttö fritsuliinaa ihollansa
Vaikka moni säälii mua
Mä hymyilen ja kiitän luojaa
Pojasta ja sisäisestä valosta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
Toki tää on pieni yhteisö
Ja ihminen on perso juoruille
Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin
Tehdään tämä selväks kerralla
On ollut elämäni ainutkertaista
Ja mahtunut on sakkaa sekaan puhtaan lähdeveden
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Mä elän täällä pohjois-Suomessa, en tunne lapseni isää
Aikuinen on aamunkoitto, ilta vanhapiika
Kun katson ulos ikkunasta, näen kahden yksilön silmin
Mä näen miten vuodet kiihdyttävät vauhtiaan, se on
outoa
Kun kodissani kuulen vieläkin vauvan itkua joskus
k**pikaan ei meistä itke, vaan se lienee kaikua
Takaa neljän vuosikymmenen tai hetkinen, niitä viisi on
Mä nuorempana tanssahtelin
Ja olin pöytätennismestari
Ne ovat ajat on luojan kiitos takanapäin
Olin kovin vietävissä
Kuin kevytrakenteinen varpunen
En erottanut hurmaavutta viekkaudesta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
En pojastani toivo julkkista tai suurta Helsingin herraa
Ne leikit ovat liian kierot, olen itse kerran ne nähnyt
Virheenä en silti koe sitä yhden illan auhoa
Kun pelireissun yhteydessä oli rakkaus suojaamatonta
Mä hetkellisen onnen koin
Ja sitä olen säilyttänyt
Kuin teinityttö fritsuliinaa ihollansa
Vaikka moni säälii mua
Mä hymyilen ja kiitän luojaa
Pojasta ja sisäisestä valosta
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
Toki tää on pieni yhteisö
Ja ihminen on perso juoruille
Minä päätin kulkea ylväästi ja pystyssä päin
Tehdään tämä selväks kerralla
On ollut elämäni ainutkertaista
Ja mahtunut on sakkaa sekaan puhtaan lähdeveden
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja jos mahdollista kolme kynttilää
Ei mitään suurta eikä mahtipontista
Voi syksyn tullen ehkä tuoda kukkia
Mä tahdon tavalliset hautajaiset
Ja niiden jälkeen pienet kahvikekkerit
Voi Liisa naapurista tuoda kakkuja
Ne sateen sattuessa täytyy suojata
Mä tahdon tavalliset hautajaiset