Hohhoijaa, rahaa ei oo,
kavereita ei oo
ja kaupassaki vaan *piip*
Olin kolmetoista, Kuopion poika
yks noista jotka koitti huomioo voittaa.
Tää poika vei räppii levyfirmoille
ja päädyin Openin kirjoille
ja noille, tein platan vai pari,
mua tuki aina kai pari kaiffarii,
aina niin aikaani aika ahkerasti käytin räppiin,
aika katkerasti,
mietin että, mä olinkin tyhmä kun,
siitä tuli päähän pinttymä,
mut kyl mä, pidin luovaa taukoo,
pidin juomataukoo, aukkoja on mun sivityksessä,
koulu jäikin sijalle yhdeksän
ja yhtenä päivänä mietin kuvioita,
en päässy lähellekkään lukioita.
kertosäe:
Mut joo, no niinhän siinä kävi,
ite pilasin mun loppuelämäni,
oisko pitäny vanhempia uskoo,
tätä menoa ei mihinkään must oo.
Mut joo, no niinhän siinä kävi,
ite pilasin mun loppuelämäni,
oisko pitäny kouluun keskittyy,
eikä jatkaa räpuraa keksittyy.
Täytin kasitoista,
rupesin stressaa, ystävät rupes mua sääliin,
olin mulkku en saanu rinsessaa, likat ymmärsi mut väärin.
Mäkin vessaan joka perjantai laattasin,
kaikki toivoi et en aina kaatasi,
mut kun mä menin alamäkee,
aloin itseäni salaa häpee.
Mut asun puutammelassa,
syön karmeet paskaa,
en hanhenmaksaa,
silti painan joku satakaks ja
oon se ruma paska kassalla takanas ja
haluun laihtuu,
en konstia kaihda,
alan urheilemaan, onkimaan vaikka,
ei kauaa kymmenes osa tonnia paina vaan,
saan kuulla et oon sika laiha,
sika laiska ja laiska sika.
Sain kuulla et mun aivois on vikaa,
eli tätä nykyä ei oo kykyä,
ei mee hyvin, en oo menestyvin.
kertosäe
Voi kettu, miten tässä näin kävi,
oli lepposaa, päivittäin räin räpit.
Nyt en voi mitään enää hävii,
mä siis pilasin mun loppuelämäni.
Mä niin toivoisin, et voisin,
saada jotain, ei tarvis himas loisii.
Kiva oisi jos ärrä voisi töitä passaa,
kun sellasta on ollu ilmassa.
En ottanu niskasta kii, oon kakskaks,
elämä on kiskasta kii, miks piti,
käydä kymppi kaks kertaa?
Harvoin jaksaa kattoo taaksensa,
laskut maksamatta on taas kerra,
jos joku joskus muistas sen verran et,
tulis käymään se helpottais oloo,
ainoo juttuseura on naapurin naispolo,
se elää tätä samaa paskaa,
sekin tuntee elävänsä manalassa.
Kaikki ehkä hyvin mennä alkaa,
en enää anna minkään ottaa ylivaltaa.
kertosäe
kavereita ei oo
ja kaupassaki vaan *piip*
Olin kolmetoista, Kuopion poika
yks noista jotka koitti huomioo voittaa.
Tää poika vei räppii levyfirmoille
ja päädyin Openin kirjoille
ja noille, tein platan vai pari,
mua tuki aina kai pari kaiffarii,
aina niin aikaani aika ahkerasti käytin räppiin,
aika katkerasti,
mietin että, mä olinkin tyhmä kun,
siitä tuli päähän pinttymä,
mut kyl mä, pidin luovaa taukoo,
pidin juomataukoo, aukkoja on mun sivityksessä,
koulu jäikin sijalle yhdeksän
ja yhtenä päivänä mietin kuvioita,
en päässy lähellekkään lukioita.
kertosäe:
Mut joo, no niinhän siinä kävi,
ite pilasin mun loppuelämäni,
oisko pitäny vanhempia uskoo,
tätä menoa ei mihinkään must oo.
Mut joo, no niinhän siinä kävi,
ite pilasin mun loppuelämäni,
oisko pitäny kouluun keskittyy,
eikä jatkaa räpuraa keksittyy.
Täytin kasitoista,
rupesin stressaa, ystävät rupes mua sääliin,
olin mulkku en saanu rinsessaa, likat ymmärsi mut väärin.
Mäkin vessaan joka perjantai laattasin,
kaikki toivoi et en aina kaatasi,
mut kun mä menin alamäkee,
aloin itseäni salaa häpee.
Mut asun puutammelassa,
syön karmeet paskaa,
en hanhenmaksaa,
silti painan joku satakaks ja
oon se ruma paska kassalla takanas ja
haluun laihtuu,
en konstia kaihda,
alan urheilemaan, onkimaan vaikka,
ei kauaa kymmenes osa tonnia paina vaan,
saan kuulla et oon sika laiha,
sika laiska ja laiska sika.
Sain kuulla et mun aivois on vikaa,
eli tätä nykyä ei oo kykyä,
ei mee hyvin, en oo menestyvin.
kertosäe
Voi kettu, miten tässä näin kävi,
oli lepposaa, päivittäin räin räpit.
Nyt en voi mitään enää hävii,
mä siis pilasin mun loppuelämäni.
Mä niin toivoisin, et voisin,
saada jotain, ei tarvis himas loisii.
Kiva oisi jos ärrä voisi töitä passaa,
kun sellasta on ollu ilmassa.
En ottanu niskasta kii, oon kakskaks,
elämä on kiskasta kii, miks piti,
käydä kymppi kaks kertaa?
Harvoin jaksaa kattoo taaksensa,
laskut maksamatta on taas kerra,
jos joku joskus muistas sen verran et,
tulis käymään se helpottais oloo,
ainoo juttuseura on naapurin naispolo,
se elää tätä samaa paskaa,
sekin tuntee elävänsä manalassa.
Kaikki ehkä hyvin mennä alkaa,
en enää anna minkään ottaa ylivaltaa.
kertosäe