k**pi tuli ensi, muna vai kana, hyvä vai paha, humala tai päiväraha, tuhat ja sata,
ihmiset itsekeskeisii,
mallikansioihi kuvataan napaa,
sulavaa vahaa ku lusikas lupaavaa kamaa, toiset mukavaa, mukavaa leikkii vaikka o tukalaa,
ulapal jo humalaa,aamul herää kuivuneest verest eikä kukaa tuo buranaa,
jälkikätee otetaa järkikätee, mennää nopeempaa vaihdan kengät, lennän koneen kaa,
on aika mennä molempaa suuntaa, kynnyksel dilemmaa, oven kaa tuumaa,
mä en koskaan kerro tarinoit, kerron asioit, mitä tajuntaa vaa lapioil,
kuha o kaivettu, maat takas laitettu, siemenest taimi minkä varsi o taitettu,
koiruuksii mieles ku kenneleis, kirjotan huonoist kirjailijoist bestsellereit,
maalaan maisemii ilma pensseleit, otin Nipalt vyön, nyt se käyttää henkseleit.
chor. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti sä annoit mulle elämää. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti, sä annoit mulle elämää.
Puhun totta vaik mä valehtelisin, jos valhetta valheeksi valehtelisin,
voiko meillä olla oikoteitä, metsäpolut täyn pelkästää vaa eksyneitä,
asennoidu, aseet noidu, sen takii asioihi takerroidu, ku takiainen villavaattees, tekoverta kapiaise virkavaattees,
ja sotilaille vesipyssyt saharaa, tulikastees ampuu kaikkee palavaa,
ja turha itsemurhaki o kamalaa, ku pilailuaseest pikkulakanas lukee hahhahhaa,
emmä oo vakava, sillonku mä hymyilen mua ei näy ku mä seison jonku takana,
kirkonristis sakarat, h*****i pappi manalas, uskovaiset pakanan,
pakan alt korttei, aidat kortteleis, saranat ei aukee, sahataa porttei,
kaikki haluu päästä, ei mulloo kiire, päämäärät säästän ennenku asetun siihe,
ja pakko välil tunnistaa, ku vanhat frendit alkaa muistuttaa ohikulkijaa,
ei tää oo melankoolist, tää on vaa suomalaisee mentaliteettii verrannollist.
chor. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti sä annoit mulle elämää. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti, sä annoit mulle elämää.
ihmiset itsekeskeisii,
mallikansioihi kuvataan napaa,
sulavaa vahaa ku lusikas lupaavaa kamaa, toiset mukavaa, mukavaa leikkii vaikka o tukalaa,
ulapal jo humalaa,aamul herää kuivuneest verest eikä kukaa tuo buranaa,
jälkikätee otetaa järkikätee, mennää nopeempaa vaihdan kengät, lennän koneen kaa,
on aika mennä molempaa suuntaa, kynnyksel dilemmaa, oven kaa tuumaa,
mä en koskaan kerro tarinoit, kerron asioit, mitä tajuntaa vaa lapioil,
kuha o kaivettu, maat takas laitettu, siemenest taimi minkä varsi o taitettu,
koiruuksii mieles ku kenneleis, kirjotan huonoist kirjailijoist bestsellereit,
maalaan maisemii ilma pensseleit, otin Nipalt vyön, nyt se käyttää henkseleit.
chor. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti sä annoit mulle elämää. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti, sä annoit mulle elämää.
Puhun totta vaik mä valehtelisin, jos valhetta valheeksi valehtelisin,
voiko meillä olla oikoteitä, metsäpolut täyn pelkästää vaa eksyneitä,
asennoidu, aseet noidu, sen takii asioihi takerroidu, ku takiainen villavaattees, tekoverta kapiaise virkavaattees,
ja sotilaille vesipyssyt saharaa, tulikastees ampuu kaikkee palavaa,
ja turha itsemurhaki o kamalaa, ku pilailuaseest pikkulakanas lukee hahhahhaa,
emmä oo vakava, sillonku mä hymyilen mua ei näy ku mä seison jonku takana,
kirkonristis sakarat, h*****i pappi manalas, uskovaiset pakanan,
pakan alt korttei, aidat kortteleis, saranat ei aukee, sahataa porttei,
kaikki haluu päästä, ei mulloo kiire, päämäärät säästän ennenku asetun siihe,
ja pakko välil tunnistaa, ku vanhat frendit alkaa muistuttaa ohikulkijaa,
ei tää oo melankoolist, tää on vaa suomalaisee mentaliteettii verrannollist.
chor. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti sä annoit mulle elämää. Äiti, sä kannat mulle elämää. Äiti, sä annoit mulle elämää.