Ei et lukenut väärin
niitä vähäisiä sanoja
jotka laitoin valkovatsallesi
kuiskin maahisen korvaasi
Ei et nähnyt väärin
niitä kehystettyjä kuvia
jotka piirsin sinisilmillesi
ahdoin enkelin suuhusi
Olisit väkevä kuin kesä
ja kuohuva koski
olisit väkevä kun lehti
joka putoaa
Ja alla takiaisten,
sananjalkain, saniaisten
laulu etsii tietä vapauteen
Se kieli ensimmäinen
mielen äiti, äärimmäinen
laulu tahtoo viedä vapauteen
Olin niin palasina
niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi
vaadin maata maattavaa
Olin niin vaativainen
kuin vain pienimpänä voi olla,
kun imin verta verestäsi
varrestasi elämää
Olisit väsynyt kuin syksy
hedelmistä raska
olisit väsynyt kuin kevätpuro
juoksustaan
niitä vähäisiä sanoja
jotka laitoin valkovatsallesi
kuiskin maahisen korvaasi
Ei et nähnyt väärin
niitä kehystettyjä kuvia
jotka piirsin sinisilmillesi
ahdoin enkelin suuhusi
Olisit väkevä kuin kesä
ja kuohuva koski
olisit väkevä kun lehti
joka putoaa
Ja alla takiaisten,
sananjalkain, saniaisten
laulu etsii tietä vapauteen
Se kieli ensimmäinen
mielen äiti, äärimmäinen
laulu tahtoo viedä vapauteen
Olin niin palasina
niin rikki kuin voi olla
kun kaaduin vierellesi
vaadin maata maattavaa
Olin niin vaativainen
kuin vain pienimpänä voi olla,
kun imin verta verestäsi
varrestasi elämää
Olisit väsynyt kuin syksy
hedelmistä raska
olisit väsynyt kuin kevätpuro
juoksustaan